Kone oli ikuisuuden rikki, ai saatana.
Nyt on kesäloma jo puolessa melkein. En kesäkuussa tehnyt yhtään mitään ja nyt ärsyttää. Kohta alkaa jo koulu ja oon vaan koko kesän ollu bussissa tai koneella. Huokaus.
Tulin ajatelleeksi että ovatko ne, joilla on onnellinen parisuhde, vain onnekkaita vai onko heillä joitain todellisia erityiskykyjä? Olen seurustellut öö ????????reilun vuoden???????? apuaaa nyt ja en ole onnellinen. Osaan olla ihmisten kanssa ja meillä menee ihan hyvin yleensä, mutta en ole tyytyväinen. Haluaisin paremman miehen. Onko vika minussa vai siinä toisessa? Vituttaa nähdä ympärillä onnea ja ehdotonta rakkautta, ilman sen suurempaa työtä. Tai mistä minä tiedän, oletan vain sen perusteella mitä näkyy ulospäin.
Tuon tuostakin jätän vastaamatta puhelimeen, viesteihin ja keksin tekosyitä että pitää lähteä aikaisemmin/tulla myöhemmin tai jättää tulematta kokonaan. Olen ihan kauhea.
Tämä toinen rakastaa minua koko sydämestään, on sen verran hajalla oman itseluottamuksensa kanssa että tiedän VARMASTI ettei hän ajattelekaan eroa/muita. Silti: minä ajattelen.
Sunnuntaiksi Ruisrockiin kyseisen romeon kanssa. Menemme pääasiassa katsomaan minulle tärkeää bändiä, ja hänet otan mukaan vain siksi ettei paras ystäväni pääse silloin. En jaksaisi mennä ollenkaan, mutta pakko kun liput on ostettu ja bändi näkemättä.
Miksen vain jätä miestä jota en joskus jaksa rakastaa? Koska en tahdo olla yksin. Ja kyllähän kyseisessä henkilössä on paljonkin hyvää, mutta ne asiat tahtovat painua niiden huonojen alle piiloon jolloin niitä ei tule ajatelleeksi paitsi yön pimeinä tunteina, kun Lähetä- napin painallusta vaille eroviesti on valmis. Ja sitähän ei koskaan ole tullut lähetettyä.
Mutta kai se tästä.
20 minuutin päästä pitäisi olla kaupungissa, kahville äidin kanssa. Sieltä kampaajalle ja kotiin. Tylsää tulossa. Onneksi elokuussa Amsterdamiin ja seuraavana keväänä Skotlantiin! Syyslomaksi suunnitteilla myös ehkä matka Bulgariaan ystävän ja tämän perheen kanssa. Miten ihanaa päästä pois Suomesta, kotikaupungista, miehen luota ja varsinkin koulusta. Koulu alkaa muuten jo öömm kuuden viikon päästä. Jei. Uudet ykköset lukiossamme mahtavat katsoa meitä ihailevasti, vaikkei me mitään kukaan osaakaan yhtään paremmin kun nekään. Paitsi lintsata, ainakin minä. Jouduin ostamaan historiankirjan kun tuli joku lahjakortti kirjakauppaan joka piti käyttää kesäkuun puolella, innostuin lukemaankin sitä. Oon vissiin aika huono lomailija kun aina kaipaan kouluun jo ennen kun kesäloma on edes puolessa.. Siellä on kaikki kaverit ja niitä on niin vaikea nähdä muuten kun koulussa, asuvat niin kaukana. Olen ainoa joka asuu kaupungissa. Paras kaverikin on nyt Jenkeissä vielä kolme viikkoa. Perkele.